Hyvät naapurit luovat turvallisuutta kameroita paremmin

Useimmat ihmiset voinevat asuinpaikasta ja ‑muodosta riippumatta olla yhtä mieltä tästä: elämän tärkeimpiin asioihin kuuluu, että ihminen tuntee olonsa turvalliseksi asuinalueellaan. Tämän huomaa JM:n pohjoismaisesta asumisbarometrista: turvallisuutta luovia ilmiöitä, kuten turvallisia kävelyteitä koulujen ja päiväkotien lähellä, hyvää valaistusta julkisissa tiloissa, hyvin hoidettuja yhteisiä tiloja ja avoimia alueita arvostetaan tutkimuksessa todella paljon.

– Olemme määrittäneet hankkeessamme sosiaalisen kestävyyden viiden eri näkökulman avulla, ja yksi niistä on turvallisuus, JM:n vastuullisuusjohtaja Maria Sandell kertoo. On mukava huomata  asumisbarometrin vahvistavan, että asukkaat todella arvostavat samoja asioita, joita me pidämme keskeisinä uusia asuntoalueita rakennettaessa.

Lähialueelta toivotaan muun muassa eloisuutta ja avoimuutta. Ruotsissa tämä näkyy esimerkiksi orastavana toiveena saada alueelle niin kutsuttuja sosiaalisia kohtaamispisteitä (kahviloita, baareja, ravintoloita ja kulttuurielämyksiä).

– Mitä enemmän väkeä on liikkeellä, sitä turvallisempaa alueella on, toteaa ÅWL Arkitekter ‑toimiston maisema-arkkitehti Sara Revström.

57 % kyselyyn vastanneista ruotsalaisista pitää hyviä naapurisuhteita tärkeinä turvallisuudentunteen kannalta. Alueella olevia kouluja ja päiväkoteja pitävät turvallisuutta luovina tekijöinä myös ne, joilla ei itsellään ole lapsia. Lasten eläväisyys ja liikehdintä tekevät asuinalueesta yksinkertaisesti eloisamman. Hyvät naapurisuhteet ovat erityisen tärkeitä yli 60-vuotiaille.

– Kun ikää tulee lisää, ihminen saattaa liikkua aiempaa vähemmän. Moni saattaa liikkua vain lähiympäristössään, ja silloin on erityisen tärkeää, että ympärillä on elämää ja liikettä. Näin ihmisellä on mahdollisuus kohdata eri sukupolvia ja osallistua erilaiseen toimintaan, toteaa Maria Sandell.

Sara Revström korostaa myös sen merkitystä, että alueella on valvovia silmiä, jotka seuraavat sitä mitä kulloinkin tapahtuu.

– Ihmisten ei pitäisi joutua olemaan yksin, vaan jokaisella pitäisi olla tunne siitä, että joku kuuntelee minua ja näkee minut tarvittaessa, hän sanoo. Kun ikkunoissa palaa valot ja parvekkeilla on väkeä, turvallisuudentunne kasvaa. On myös tärkeää, että asunnot, joissa on ikkunoita kadulle päin, ovat hieman katutasoa korkeammalla. Muussa tapauksessa ihmiset sulkevat herkästi verhot estääkseen ohikulkijoita näkemästä sisälle.

Pohjoismaisen asumisbarometrin mukaan yli 60-vuotiaat arvostavat muita enemmän sitä, että alueella asuu erilaisia demografisia ryhmiä ja että tarjolla on erilaisia asumismuotoja. Perheen ja ystävien vetovoima kertoo myös siitä, että ihmiset kaipaavat yhteenkuuluvuutta. Tätä pidetään erityisen merkityksellisenä Norjassa, jossa reilu kolmannes vastaajista haluaa, että läheiset ihmiset myös asuvat lähistöllä.

– Jos alueella on tarjolla laaja valikoima omakoti-, rivi- ja kerrostaloja sekä vanhusten asuntoja, kuten Myrvoll Stasjon Sydin alueella Oslossa, isovanhemmat muuttavat sinne mielellään voidakseen olla lähellä perheenjäseniään, sanoo JM Region Oslon maisema-arkkitehti ja projektikehittäjä Ellen Kathrine Fagerslett.

Mutta miten turvallisuutta luodaan? Miten sitä rakennetaan asuinalueille? Miten se kehittyy ajan myötä?

– Olemme nostaneet esiin erilaisia asioita, joiden avulla turvallisuutta voidaan luoda jo varhaisessa vaiheessa, Maria Sandell kertoo. Haluamme helpottaa asukkaiden kohtaamista ja kiinnittää huomiota siihen, ettei alueella ole pimeitä nurkkia tai kasvillisuutta, jonka sekaan voisi piiloutua. Haluamme kohtaamispaikkoja, joissa ihmiset voivat tutustua naapureihinsa.

Suomessa on havaittu kiinnostusta tällaisiin turvallisuutta luoviin kohtaamispaikkoihin, kuten avoimiin alueisiin, puistoihin, leikkikenttiin ja kuntoilu- ja treenialueisiin.

– Me voimme arkkitehteina olla luomassa paikkoja, joissa ihmiset voivat tutustua toisiinsa, Sara Revström sanoo. Suunnittelemme asuinrakennusten pihoihin aina esimerkiksi pienten lasten leikkipaikkoja. Se on tietysti mukavaa lapsille, mutta ehkä sitäkin enemmän vanhemmille, koska tällaiset paikat ovat heille luontaisia kohtaamispaikkoja.

Hän kertoo myös, että ÅWL Arkitekter piirtää entistä useammin asuinrakennuksen pihaan myös pitkän pöydän, koska tällöin pihalla tuntuu olevan enemmän tilaa ihmisille. Naapurit voivat syödä pitkän pöydän ääressä yhdessä grillattua ruokaa tai istua pöydän ääressä ja työskennellä tietokoneillaan pihalla.

– Haluamme luoda spontaaneja kohtaamispaikkoja, ja niitä pitää olla joka pihalla useampia. Kun ihmiset tuntevat toisensa, yhteistyö on helpompaa ja ihmiset ottavat yhdessä vastuuta asuinalueesta.

Valaistus on yhä tärkeämpi asia turvallisuuden kannalta. Lähes joka kolmannen (31 %) suomalaisen ja ruotsalaisen vastaus oli ”Erittäin tärkeää”. Myös JM:n hankejohtaja Anna Broberg pitää sitä yhtenä tärkeimmistä turvallisuuteen vaikuttavista seikoista.

– Oikeanlaisen valaistuksen löytäminen sisäpihoille vaatii jatkuvaa puntarointia. Pihalla on oltava valoisaa, mutta valot eivät saa häikäistä niitä, joiden ikkunat ovat sisäpihalle päin. Pihoilla on oltava riittävä määrä valaisimia, ja kiinnitämme paljon huomiota häikäisyn estoon. Korkealle sijoitettavat lamput olisivat helpoin ratkaisu, mutta ne saattavat häiritä melko lailla ensimmäisessä tai toisessa kerroksessa asuvia.

Lisävalvonnan tai vartijoiden läsnäolon ei sen sijaan juurikaan uskota luovan turvallisuutta. Vaikka jotkut haluavatkin kameravalvontaa omalle asuinalueelleen, kiinnostus on melko pientä. Useimmat kaikissa maissa kyselyyn vastanneista eivät pidä sitä erityisen tärkeänä asuinalueen turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Suomessa asiaan suhtaudutaan myönteisimmin, Norjassa kielteisimmin (27 % vs. 14 % pitää sitä jossain määrin tärkeänä).

– Voi olla tiettyjä tilanteita ja ongelmia, joiden takia tarvitaan valvontakameroita tai vartijoita, mutta uskon näiden ennemminkin aiheuttavan huolta ja pelkoa, ÅWL Arkitekterin maisema-arkkitehti Sara Revström sanoo. Ne viestivät alueen vaarallisuudesta. On parempi ja tärkeämpää luoda paikkoja, joissa ihmiset voivat tuntea olonsa kotoisaksi, olla ylpeitä asuinalueestaan ja ottaa siitä vastuuta.

Sara Revströmin ajatuksille löytyy vastinetta myös pohjoismaisesta asumisbarometrista. Kyselyyn vastanneet haluavat valvontayhteiskuntaa mieluummin luoda vahvoja paikallisyhteisöjä aivan pienimmälläkin paikallisella tasolla eli omalla asuinalueella.

JM:n Anna Broberg pitää viestintää aivan keskeisenä asiana, jotta uudella asuinalueella voitaisiin alusta alkaen luoda sellaista tunnelmaa, joka ajan myötä kehittyy turvallisuudentunteeksi. Kun asunnon voi nykyään ostaa jo vuotta tai kahta ennen sen valmistumista, on entistä tärkeämpää heti alussa kertoa alueelle muuttaville, miten aluetta kehitetään ja mikä tulevia asukkaita odottaa.

– Rakensimmepa sitten kokonaisen asuinalueen tai vain yhden talon, meidän on muistettava, että rakennamme koteja ihmisille, Anna Broberg toteaa. Tämä on erittäin tärkeä muistaa.

Lataa osaraportti pdf-muodossa täältä.